Esittely

Asumme Pirkanmaalla, 15 minuutin ajomatkan päässä Tampereelta. Helenan talo sijaitsee maaseudun rauhassa Vesijärven rannalla, joka on koirienkin kannalta ihana asia. Kesällä koirat voivat uida mielin määrin ja talvella koirat tekevät Helenan kanssa pitkiä kävelylenkkejä järven jäällä.

Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä koiria, jotka mahdollisimman hyvin ulkonäöltään vastaavat rotumääritelmää (joskin kauneus on katsojan silmissä!) ja joilla on tallella rodulle tyypillinen ”kultainen” luonne. Pyrimme myös siihen, että koiramme olisivat helposti koulutettavia ja niillä olisi mahdollisimman paljon luontaista miellyttämisen halua. Käytämme jalostukseen ainoastaan tutkittuja (lonkat, kyynärnivelet ja silmät) koiria. Jalostuskoiran valinnassa otamme terveyden lisäksi huomioon koiran muut ominaisuudet kuten luonteen ja ulkomuodon sekä mahdollisuuksien mukaan myös lähisuvun koirien vastaavat ominaisuudet. Jotta jatkossa voisimme yhä paremmin suunnitella jalostustyötämme, edellytämme myös kaikkien kasvattiemme lonkkien, kyynärnivelten ja silmien tutkimista.

Käytämme koiriamme näyttelyissä ja pyrimme myös kouluttamaan koiramme tavoitteena, että ne voisivat läpäistä noutajien taipumuskokeen (NOU) . Noutajien taipumuskokeen suorittaminen hyväksytysti on edellytyksenä Suomen Muotovalion (Fin Mva) arvoon. Suoritettuaan tämän kokeen on koiralla myös oikeus osallistua noutajien metsästyskokeeseen (NOME).

Historia

Helena sai ensimmäisen koiransa nuorena tyttönä. Se oli rodultaan doberman. Valitettavasti tämä koira kuoli jo nuorena jäätyään auton alle. Seuraavat kaksi koiraa olivat suomen pystykorvia. Tähän rotuun päädyttiin koska Helenan isä halusi metsästyskoiria. Hän kävi lintumetsällä ja koirien tehtävä oli olla siellä apuna. Nämä kaksi pystykorvaa olivat kuitenkin monesti karkuteillä ja sen lisäksi hyvin itsepäisiä. Helena ja hänen isänsä totesivat moneen kertaan, että koirille oli lähes mahdoton opettaa mitään.

Vuonna 1967 Helena halusi yrittää uudelleen ja hankki itselleen palveluskoiran, jälleen dobermanin. Tämä koira oli nimeltään Kuosman Grace, josta myöhemmin tuli Suomen ensimmäinen kaksoisvalio doberman narttu. Kilpaillessaan Gracen kanssa palveluskoirakokeissa Helena myös itse alkoi tuomaroimaan. Heidi oli tällöin vauva ja nukkui monesti koulutuskentän laidalla tai autossa kun Helena oli harjoittelemassa Gracen kanssa viestiä metsässä. Kotona Heidin paikka oli usein Gracen vieressä rottinkikorissa. Vähän vanhempana Heidi komensi Gracen vauvansänkyyn ja peitteli kiltin ja nöyrän Gracen kuin nuken. Serti-koirannappulat maistuivat Heidille monesti paremmin kuin perunat ja jauhelihakastike. Grace sai kaksi pentuetta. Ensimmäiset Karvin doberman pennut syntyivät vuonna 1970.

Kun Grace sitten vuonna 1976 kuoli, Helena ei missään nimessä halunnut toista dobermannia. Grace oli ollut hänelle maailman paras doberman, oli aika vaihtaa rotua. Luettuaan koirakirjoja ja keskusteltuaan monen koiratutun ja -kasvattajan kanssa Helenalle jäi kaksi vaihtoehtoa Sileäkarvainen- ja Kultainennoutaja. Arvosteltuaan erään kultaisennoutajan palveluskoirakokeissa Helenan valinta oli selvä. Kultainnennoutaja tulisi olemaan seuraava koira talossa.

Tähän aikaan ko. rotu oli hyvin harvinainen Suomessa. Helena otti yhteyttä Suomen Noutajakoirajärjestön pentuvälitykseen ja pääsi jonotuslistalle. Noin vuoden päästä perheeseemme muutti uusi perheenjäsen. Vuoden 1977 keväällä Helena, Seppo ja lapset Heidi, Kim ja Laura saivat pienen karvaisen kultaisen hellittäväkseen. Tämän pennun nimi oli Hiekkakankaan Arina. Arinan isä oli Englannissa syntynyt Ch Caliph of Yeo ja emä suomessa syntynyt narttu nimeltään Leavenworth Leonita. Arinasta kasvoi kelpo kultainen. Hän pärjäsi niin näyttelyissä, palveluskoirakokeissa kuin myös noutajien taipumuskokeissa.

Arinalla oli terveet lonka ja silmät. Niinpä hänet astutettiin vuonna 1980 Whitewater Columbanus nimisellä Irlannin-tuontiuroksella. Nämä pennut olivat ensimmäiset Karvin-Goldens pennut. Heidin ensimmäinen oma koira tuli tästä pentueesta, Karvin Ira-Bella. Arinan toisesta pentueesta, jossa isänä oli ruotsintuonti uros Gildas Midnight Sun, Helena ja Heidi pitivät Karvin Karell nimisen nartun. Karell kunnostautui niin näyttelyissä, jäljestyskokeissa kuin myös tottelevaisuuskilpailuissa. Heidi kilpaili Karellin kanssa näissä lajeissa ja oli sekä TOKOssa että MEJÄ:ssä yhtä 1-tulosta vaille valio.

Vuonna 1984 Helena näki kuvan upeasta nuoresta koirasta nimeltä Garbank Special Edition of Lislone Dog World lehdessä. Helena otti yhteyttä koiran omistajaan Mrs Kate Blackiin ja tiedusteli mahdollisuutta saada ostaa tämän koiran jälkeläinen. Myöhemmin samana vuonna Helena matkusti Pohjois-Irlantiin hakemaan Cheeky nimistä narttupentua. Tämä koira, Fin Mva Greenglen Golden Gown of Lislone, osoittautui myöhemmin erittäin hyväksi jalostuskoiraksi. Monet Karvin kultaiset polveutuvat juuri tästä Cheeky nimisestä nartusta.

Samana vuonna Heidi hankki ensimmäisen oman uroskoiransa. Tämä oli ruotsissa syntynyt Fin Mva Gildas Touch Of Gold. Touch oli erittäin miellyttävä koira, niin luonteeltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan. Seuraavana vuonna Heidi matkusti kesäksi Englantiin. Sieltä hän toi tullessaan koiran nimeltä Fredy. Fin Mva Linchael Ravel saavutti muotovalion arvonsa jo hyvin nuorena ja oli Suomen voitokkain kultainennoutaja vuonna 1987. Seuraavina vuosina Helena ja Heidi toivat useita koiria ulkomailta, lähinnä Pohjois-Irlannista, Englannista ja Ruotsista. Muutamia mainitsemisen arvoisia kasvatustyön kannalta olivat Fin Mva Chevanne Snow N' Ice, "Isis" ja Fin Mva Lovehayne Darter, "Danny", jotka kummatkin syntyivät vuonna 1987. Danny oli hyvin merkityksellinen jalostusuros pohjoismaissa, Hollannissa ja Saksassa. Yksi mainitsemisen arvoinen koira oli myös Fin Mva Almerak Pipers Dream, "Dusty". Kaikki, jotka olivat mukana rodun parissa 1980-90 luvun taitteessa muistavat varmasti Dustyn karisman ja esiintymisilon!

Tänä päivänä Heidin lapset Erik (syntynyt 2001), Nora (s. 2004) ja Katrin (s. 2007) osallistuvat eläinten hoitoon kun koulutyöt ja muut harrastukset antavat myöden. Tilallamme asustavat koirien lisäksi lampaat (Ahvenanmaan alkuperäisrotua), kanit (ranskan luppakorva), kanat (Suomalaista alkuperäisrotua), Tyrnäväläistä kantaa) sekä hiirikissat ja Noran kaksi gerbiiliä.

Karvin Goldens nettisivut avattiin vuonna 1997. Koira-aiheiset sivumme olivat siihen aikaan ensimmäisten joukossa, joita julkaistiin Suomessa. Siitä lähtien olemme pyrkineet jakamaan uutiset ja tapahtumat teidän kaikkien kanssa. Toivottavasti voimme jatkaa tätä perinnettä vielä monta vuotta!

Saavutukset