Pennun koulutus

Jos asut Tampereen tai Helsingin seudulla on sinulla mahdollisuus osallistua pennunostajillemme räätälöityyn perusopetukseen. Opetuksen tavoitteena on antaa tuoreelle pennunomistajalle valmiudet kouluttaa koirastaan yhteiskuntakelpoinen, hyvin käyttäytyvä ja arjen tärkeimmät perustaidot omaava noutaja. Pienryhmä kokoontuu 4-5 kertaa. Ensimmäinen tapaaminen on yleensä, vuodenajasta riippuen, jo varsin pian pennun luovutuksen jälkeen.

Ensimmäiset kontaktiharjoitukset

Pennun "koulutus" alkaa heti ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa. Uusien asioiden opettelu tapahtuu leikin varjolla ja lyhyissä pätkissä. Pieneltä pennulta ei voi vaatia liikoja, nuorella koiralla on varsin lyhyt pinna eikä sen jaksa keskittyä pitkiä aikoja kerralla.

Ensimmäinen asia, joka pennulle opetetaan on luokse tulo kutsusta. Pennun täytyy oppia tulemaan luoksesi heti kun vihellät tai kutsut sitä nimeltä. Jos haluat voit opettaa pennullesi luokse tulon pillinvihellyksestä. Pilliä käytettäessä kaksi lyhyttä vihellystä tarkoittaa luokse tuloa. Yksi hieman pidempi vihellys tarkoittaa istu -käskyä. Pillin voi ottaa käyttöön heti kun pentu tulee taloon.

Pentu oppi hyvin nopeasti nimensä tai pillille kun yhdistät harjoitukset ruoan antamiseen. Ruoka-aikaan voit pitää ruokakuppia toisessa kädessä samalla kun joko vihellät pilliin tai kutsut pentua nimeltä. Kun se juoksee luoksesi nosta ruokakuppi korkealle sen pään yläpuolelle. Koeta saada pentu katsomaan sinua, vihellä istu-käsky tai sano 'istu'. Yleensä pentu tässä vaiheessa istahtaa katsoessaan ylhäällä olevaa ruokakuppiaan. Kun pentu istuu sano hyvä tms. ja anna ruoka.

Pentu oppii hyvin nopeasti nämä kaksi käskyä kun harjoitus toistetaan muutaman päivän ajan joka ruoka-aikaan.

Sisällä tai omassa pihassa voit pienen pennun kanssa myös tehdä sellaisen harjoituksen, että joku perheenjäsenistä pitää kiinni pennusta kun sinä menet pennun nähdessä "piiloon" sohvan / pensaan tms. taakse. Kutsut pentua samalla kun se päästetään irti. Kun pentu tulee luoksesi kehu sitä niin, että se varmasti ymmärtää tehneensä oikein juostessaan luoksesi.

Äänenkäyttö

Äänenpainoilla on suuri merkitys koiralle. Kun kehut pentua koeta käyttää korkeaa / heleää ääntä, vähän samaan tapaan kuin pikkulapsille lirkutellaan. Kun haluat, että pentu huomaa tekevänsä jotain kiellettyä muuta ääntäsi mahdollisimman matalaksi/möreäksi.

Muista aina, että jos haluat osoittaa pennulle, että se tekee jotain kiellettyä täytyy sen tapahtua saman tien kun näet pennun olevan esim. sähköjohdon tai tuolinjalan kimpussa.

Pentu oppii nopeasti erottamaan kehumisen torumisesta. Käyttämilläsi sanoilla ei ole niinkään merkitystä joskin voi olla hyvä johdonmukaisesti käyttää jotakin tiettyä torusanaa, esim. "hyi!" tai "ei!".

Kehuminen

Kun pentu on tehnyt jotain toivottua (esim. osannut mennä ulos pissalle) pitää sitä muistaa kehua. Kehuminen täytyy aina tehdä juuri sillä hetkellä kun pentu tekee toivottua asiaa. Tällöin se osaa yhdistää kehun oikeaan asiaan.

Kehuttaessa pentua voidaan myös käyttää jotain tiettyä sanaa tai fraasia. Samaa sanaa/fraasia voi sitten myöhemmin käyttää esim. kiitoksena onnistuneesta noutosuorituksesta.

Luoksetulo

Kun pentu on oppinut tulemaan luokse käskystä ruoka-aikaan voi harjoitusta vaikeuttaa menemällä ulos harjoittelemaan luokse tuloa. Ulkona on paljon uusia hajuja ja muuta mielenkiintoista, joka vie pennun huomion muualle.

Koeta valita paikka, jossa harjoittelet niin, että on täysin turvallista pitää pentua vapaana. Jos sinulla ei ole siihen mahdollisuutta käytä jotain pidempää hihnaa/jatkonarua hihnassa. Nimittäin pentusi huomaa jossain vaiheessa, että sen ei joka kerta tarvitse tulla kun häntä kutsutaan. Voi jopa käydä niin, että pentusi heittäytyy täysin "kuuroksi" ja lähtee juoksemaan jonkun linnun /lapsen tms. hajun perään noteeraamatta sinua ja kutsuasi mitenkään.

Tällaisessa tilanteessa et saisi lähteä juoksemaan pennun perään. Jos pentu on vaarassa joutua ajotielle tms. niin täytyy sinun tottakai juosta pentu kiinni mutta muussa tapauksessa menet joko piiloon pensaan/puun taakse tai lähdet kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin mihin pentu lähti. Kun pentu huomaa, että hän jäi "yksin" hätääntyy hän lähtee sinun perääsi. Heti kun huomaat, että pentu katseellaan etsii sinua, toista kutsukäsky/vihellys ja kehu pentua kun se tulee luoksesi.

On erittäin tärkeää, että pentu pitää alusta asti huolta siitä missä SINÄ kuljet, eikä toisin päin.

Pennun kasvaessa sille tulee lisää itseluottamusta ja se voi joku kaunis päivä taas heittäytyä tottelemattomaksi. Tätä voi tapahtua aika ajoin aina niin kauan kun pentu on ohittanut murrosiän eli koirasta riippuen jopa reilun vuoden ikäiseksi asti.

Hihnaan totuttaminen

Hihnaan totuttaminen on hyvä aloittaa sisätiloissa tai omassa pihassa. Hihna kutittaa pentua, joten aluksi se todennäköisesti vain istuu ja raapii kaulaansa. Pidä siis hihnaa pennulla kaulassa aina silloin tällöin kunnes pentu on tottunut siihen. Tämän jälkeen voitte siirtyä ulos opettelemaan varsinaista hihnassa kulkemista.

Jotkut pitävät pennulla siroa pentukaulapantaa ensimmäisten kuukausien ajan. Silloin pentu oppii hyvin pian siihen, että sillä on panta kaulassa. Tällaiseen pentupantaan voi ostaa erillisen taluttimen. Tämä yhdistelmä on hyvä etenkin jos asut niin, että pentua ei voi lainkaan pitää vapaana ulkona.

Itse käytän namipalaa saadakseni pennun huomion pois itse hihnasta. Pennulla käytän joko siroa noutajatalutinta tai näyttelytalutinta. Pidän namipalaa pennun ulottumattomissa oikeassa kädessäni. Hihnaa pidän toisella kädellä ja yritän saada pennun kulkemaan vasemmalla sivullani. Namipalaa pidän niin, että pentu seuraa sitä katseellaan kun etenemme mahdollisimman rauhallisesti. Jos pennulla on kova nälkä tai on muuten hyvin perso ruuan perään voi namipalan käyttö hankaloittaa harjoitusta. Tämä riippuu hyvin pitkälle pennusta. Kun hihnassa eteneminen onnistuu on hyvä tehdä käännöksiä ja pysähdellä aina välillä, jotta pentu alusta asti oppii seuraamaan sinua.

En suosittele Flexin käyttöä nuorella koiralla. Flexiä käytettäessä koira tottuu siihen, että se aina halutessaan saa lisää "siimaa". Tällöin sen voi olla todella vaikea oppia kulkemaan nätisti hihnassa. Vasta kun koira osaa kulkea tavallisessa taluttimessa kiskomatta niin Flexin voi ottaa käyttöön mutta pennulle/nuorelle koiralle se ei missään tapauksessa sovi.

Yksin oleminen

Aluksi pentu jätetään yksin lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Kun pentu on syönyt leikkinyt ja tehnyt tarpeensa tulee sen luonnostaan väsy. Tällöin pentu on helppo jättää yksin. Pennun ollessa hereillä voit jättää sen yksin sisälle kun viet roskapussin tai haet postin. Kuulet samalla jos pentu alkaa itkemään perääsi. Jos pentu reagoi itkemällä voit joutua totuttamaan sitä pienin askelin yksinoloon. Jotkut pennut eivät hätäänny lainkaan vaan odottavat hiljaa ja rauhassa. Jokainen pentu reagoi omalla tavallaan.

Vaikka sinulla olisi mahdollisuus olla pennun kanssa jatkuvasti ja ottaa se mukaasi aina kun lähdet on erittäin tärkeää opettaa pentu olemaan yksin. Koira, joka on tottunut siihen, että sillä on aina seuraa ihmisistä tai toisesta koirasta voi myöhemmin alkaa oireilla. Tätä kutsutaan eroahdistukseksi. Tällöin koira alkaa yleensä tehdä jotain pahaa joutuessaan eroon "laumastaan".

Koskaan ei pidä tehdä numeroa siitä kun pentu jätetään yksin kotiin. Pentu voi nopeasti oppia tulkitsemaan omistajansa "jäähyväisrituaaleja" niin, että niiden jälkeen jäädään yksin. Kun lähdetään kotoa, koiralle ei pidä erikseen jättää pitkiä jäähyväisiä.

Sama pätee kotiin palaamiseen. Koira on tietenkin erittäin innoissaan ja hyppii ja ääntelee mutta sen pitäisi antaa rauhoittua hetki ennen kuin sitä aletaan liielti huomioimaan. Huomion antaminen voi esim. tapahtua ulkona, jonne lähdetään heti kun tullaan kotiin.

Pennun noutokoulutus

Kultainennoutaja on noutava lintukoira, joka on aikoinaan jalostettu nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Kultaisennoutajan luonteelle on ominaista miellyttämisenhalu sekä halu noutaa ja kantaa esineitä. Koska useimmat noutajat rakastavat noutamista ovat noutoharjoitukset erittäin suositeltavia harjoituksia jo pienelle pennulle.

Helppoja esineiden piilottamis-/noutoharjoituksia voidaan tehdä heti kun pentu on kotiutunut. On tärkeää, että ei harjoitella liikaa kerralla eikä tehdä liian vaikeita harjoituksia. Pennun täytyy kokea harjoitukset mukaviksi ja tuntea onnistumisen iloa!! Harjoittelu kannattaa keskeyttää heti jos havaitset, että pentu ei jaksa keskittyä tai se on selvästi väsynyt. Jos mahdollista olisi hyvä lopettaa harjoitus onnistuneeseen noutoon.

Noutoesine

Noutoesineen tulisi olla pennun työväline. Se ei ole lelu. Noutoesine otetaan esille kun harjoitellaan ja se laitetaan pois kun harjoitus päättyy.

Noutoesineenä voit käyttää pienellä pennulla esim. sukasta tehtyä "pötköä". Täytä sukka kankaalla tai paperilla ja tee solu päähän. On myös olemassa pieniä pentudameja, joita saa ostaa useimmista eläintarvikeliikkeistä tai minun kauttani.

Kun pentu on n. 4 kk:n ikäinen on aika siirtyä käyttämään damia. Jos olet näppärä voit ommella itse damin tai voit ostaa kaupasta pennullesi sopivan kokoisen damin. Dameja on erikokoisia ja värisiä. Käytäntö on osoittanut, että värikkäät damit säilyvät pidempään. Aina koira ei jaksa hakea/löydä damia maastosta, joten voit joutua etsimään sen itse. Nuoren koiran ei tietenkään kannatakaan antaa etsiä "sitä viimeistä" damia kovin pitkään, harjoittelu on parempi lopettaa kun vauhtia vielä riittää ja hakeminen on kivaa.

Esineiden piilottaminen

Kun dami (tai riista) piilotetaan niin, että koira ei näe mihin se viedään kutsutaan tätä koirakielellä hauksi. Hakua voidaan harjoitella piilottamalla joko yksi esine tai monta esinettä. Haku tehdään sellaisessa maastossa ja sellaisella määrällä noutoesineitä, jotka vastaavat koiran taitoa, kuntoa ja osaamista.

Pennun kanssa harjoitukset aloitetaan tietenkin yhdellä esineellä. Se voidaan piilottaa sisätiloissa tai tutussa pihassa jonnekin niin, että pentu näkee kun viet esineen piiloon. Tarvitset tällöin jonkun avustamaan sinua pitämään pentua kiinni. Kun tulet takaisin pennun luo, laita se istumaan ja anna sen katsoa siihen suuntaan missä esine on. Sen jälkeen osoitat kädellä samaan suuntaan, annat jonkin käskyn (hae/nouda/etsi) ja päästät pennun irti. Jos pentusi vielä muistaa minne veit esineen osaa se suunnata suoraan oikeaan paikkaan hakemaan esineen. Jos käy niin, että pentu ei enää muista mistä sen piti hakea esine on syytä joko lyhentää välimatkaa esineelle tai sijoittaa esine niin, että pentu varmasti näkee sen koko ajan.

Pikkuhiljaa voit vaikeuttaa haku harjoituksia viemällä esineen kauemmas, viemällä sen niin, ettei pentu näe sitä tai piilottamalla useampia esineitä kerralla. Lisää haastetta tulee siitäkin kun siirrytte harjoittelemaan uuteen paikkaan tai sellaiseen maastoon, jossa näköyhteys sinuun katkeaa koiran tehdessä hakua.

Esineiden heittäminen

Kun dami (tai riista) heitetään niin, että koira näkee mihin se tippuu kutsutaan tätä markkeeraus harjoitukseksi.

Pennulle ja nuorelle koiralle yksi heitetty esine on tarpeeksi vaikea muistettava mutta mitä kokeneemmasta koirasta on kysymys niin sen vaikeampia markkeeraukset voivat olla. Yleensä markkeerauksia on maksimissaan kaksi mutta vaikeusastetta lisätään kasvattamalla välimatkaa koiran ja damin/riistan välillä. Kaikkein haastavimpia ovat veteen tehdyt markkeeraukset, joissa riista voi siirtyä pitkänkin matkaa ennen kuin koira ehtii sen luokse.

Jos sinulla on apunasi joku, joka voi heittää esineen pennulle aina parempi. Tällöin voit itse keskittyä pitämään pennun paikallaan (mielellään istumassa) niin, että se varmasti näkee mihin esine heitetään. Kun olet varma, että pentu näki mihin esine heitettiin, näytä taas kädellä suunta (jos haluat), anna käsky (mielellään eri kuin hakuharjoituksessa) ja päästä pentu irti.

Pentu toivottavasti muistaa vielä mihin esine tipahti ja tuo sen viipymättä luoksesi. Aina näin ei kuitenkaan käy…

Palauttaminen

Palautuksella tarkoitetaan sitä miten koira tuo esineen takaisin sinulle. Ideaalitapauksessa koira tuo noutamansa esineen suoraan ja epäröimättä sinulle. Pienen pennun kanssa palautukset sujuvat yleensä vaihtelevalla menestyksellä. Pennulle voi matkan varrella tulla jokin muu asia mieleen, jolloin se tipauttaa esineen ja lähtee esim. jonkun hajun perään. TAI pentu voi haluta omia noutamansa esineen ja lähteä sen kanssa ihan muualle kuin missä sinä olet. Tällöin ei saisi lähteä juoksemaan pennun perään vaan lähteä juuri vastakkaiseen suuntaan.

Yksi konsti saada pentu tulemaan esineen kanssa loppuun asti luoksesi on kääntää pennulle selkä. Mene kyykkyyn ja käänny pennusta poispäin, kuitenkin niin, että näet mitä pentu tekee. Yleensä tästä on apua, etenkin jos pentu jää saaliinsa kanssa muutaman metrin päähän arpomaan mitä tehdä?!

Kun pentu tulee noutamansa esineen kanssa luoksesi on tärkeää, että et heti ota sitä pois pennulta. Kehu pentua ja anna sen olla ylpeä "saaliistaan". Taputtele pentua mieluummin selästä kuin päästä, jotta pentu ei tunne, että hänen saaliinsa on uhattuna. Hetken pentua kehuttuasi voit ottaa esineen pennulta ja samalla sanoa "irti" tai "kiitos" tms.

Itse käytän namipalaa, jonka annan pennulle kun se tuo damin minulle. Pentu muistaa hyvin pian, että se saa vaihdossa namia ja tulee tällöin yleensä mielellään suoraan luokse. Samalla pentua tietenkin kehutaan kovasti. Jossain vaiheessa namin antamista aletaan harventaa ja pikkuhiljaa sen voi jättää kokonaan pois. Sen sijaan koira saa "tyytyä" pelkkään kiitokseen ja kehuun.

Riistan käyttö noutoharjoituksissa

Riistalla tarkoitetaan noutoharjoitusten yhteydessä usein miten variksia, lokkeja ja kaneja, joita käytetään noutajien taipumuskokeissa. Kun harjoitellaan tähtäimenä noutajien metsästyskoe käytetään myös fasaania, sorsia, taveja yms. arvokkaampia riistalintuja.

Useimmat pikkupennut ovat todella innoissaan riistan hajusta. Yleensä ne jopa yrittävät ahneuksissaan syödä linnulta pään tai jalan. Jotkut sen sijaan tyytyvät omimaan riistan ja juoksevat sen kanssa piiloon. Sen takia olisi erittäin tärkeää, että pentusi noutaa mahdollisimman hyvin damia ennen kuin siirryt käyttämään harjoituksissa riistaa. Jos sinulla sen sijaan on saatavilla linnunsiipiä (kuivattuja) on niitä hyvä sitoa kiinni damiin jo pienelle pennulle. Näin pentu oppii riistan hajuun. Suomen Noutajakoirajärjestö myy myös kanin nahkoja, joita voi käyttää harjoituksessa riistan sijaan. Nahka on ommeltu pussin muotoon, jolloin sisään on helppo laittaa dami.

Jos pentu alkaa syödä riistaa, siipidamia tai kaninnahka damia täytyy se kieltää. Ellei kielto auta voi olla syytä siirtyä takaisin käyttämään tavallista damia siihen asti kunnes pentu on hieman "aikuistunut" ja noutoharjoitukset (ja erityisesti palautukset) sujuvat moitteettomasti damien kanssa.

Pennulle olisi tärkeää päästä tutustumaan riistaan ennen kuin se on "liian vanha". Yleensä n. 6 kk:n iässä pennun luontainen uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus alkaa pikkuhiljaa hävitä. Jos pennun riistavietti ei ole vahva voi riistaan totuttaminen tämän jälkeen huomattavasti vaikeutua.

Riistan kanssa voi olla myös mielekästä tehdä vaihtelun vuoksi lyhyitä jälkiä pennuille. Laita lintu tai kani narun päähän. Vedä aluksi lyhyt jälki (esim. 10m) sellaiseen maastoon joka ei ole liian vaikeakulkuinen. Anna pennun rauhassa tutustua jäljen alkuun, jotta se varmasti ymmärtää mitä hajua sen pitäisi seurata. Sitten annat käskyn (taas eri kuin haku- ja markkeerausharjoituksissa) ja päästä pentu irti.

Jäljen päähän jätetään riista, jolla jälki on tehty. Koiran pitäisi tämä löydettyään palauttaa se sinulle.

Pennun ei kannata antaa katsoa kun teet jälkeä. Tällöin se nimittäin tuskin malttaa jäljestää vaan juoksee suoraan jäljen päähän katsomaan mitä sinne jätit?

Koska riistaa voi olla vaikea saada suosittelen, että hakeudutte mukaan jollekin kurssille tai tapahtumaan (kesäleirit, riistapäivät tms. ), joissa riistaa on tarjolla järjestävän yhdistyksen puolesta. Tällaisista tapahtumista löydät parhaiten tietoa Golden Ring Ry:n (www.goldenring.fi) ja Suomen Noutajakoirajärjestön (www.noutajat.com) jäsenyhdistysten sivuilta.