Ensimmäiset kontaktiharjoitukset

Pennun ”koulutus” alkaa heti ensimmäisenä  päivänä uudessa kodissa. Uusien asioiden opettelu tapahtuu leikin varjolla ja lyhyissä pätkissä. Pieneltä pennulta ei voi vaatia liikoja, nuorella koiralla on varsin lyhyt pinna eikä sen jaksa keskittyä pitkiä aikoja kerralla.

Ensimmäinen asia, joka pennulle opetetaan on  luoksetulo kutsusta. Pennun täytyy oppia tulemaan luoksesi heti kun vihellät tai kutsut sitä nimeltä. Jos haluat voit opettaa lepennullesi  luoksetulon pillinvihellyksestä. Pilliä käytettäessä kaksi lyhyttä vihellystä tarkoittaa luoksetuloa. Yksi hieman pidempi vihellys tarkoittaa istu -käskyä.  Pillin voi ottaa käyttöön heti kun pentu tulee taloon.

Pentu oppi hyvin nopeasti nimensä tai pillille kun yhdistät harjoitukset ruoan antamiseen. Ruoka-aikaan voit pitää  ruokakuppia  toisessa kädessä samalla kun joko vihellät pilliin tai kutsut pentua nimeltä. Kun se juoksee luoksesi nosta ruokakuppi korkealle sen pään yläpuolelle. Koeta saada pentu katsomaan sinua, vihellä istu-käsky tai sano ’istu’.  Yleensä pentu tässä vaiheessa istahtaa katsoessaan ylhäällä olevaa ruokakuppiaan. Kun pentu istuu sano hyvä tms. ja anna ruoka.

Pentu oppii hyvin nopeasti nämä kaksi käskyä kun harjoitus toistetaan muutaman päivän ajan joka ruoka-aikaan.

Sisällä tai omassa pihassa voit pienen pennun kanssa myös tehdä sellaisen harjoituksen, että joku perheenjäsenistä pitää kiinni pennusta kun sinä menet pennun nähdessä  ”piiloon” sohvan / puskan tms. taakse. Kutsut pentua samalla kun se päästetään irti. Kun pentu tulee luoksesi kehu sitä niin, että se varmasti ymmärtää tehneensä oikein juostessaan luoksesi.

Äänenkäyttö

Äänenpainoilla on suuri merkitys koiralle. Kun kehut pentua koeta käyttää korkeaa / heleää ääntä, vähän samaan tapaan kuin pikkulapsille lirkutellaan. Kun haluat, että pentu huomaa tekevänsä jotain kiellettyä muuta ääntäsi mahdollisimman matalaksi/möreäksi.

Muista aina, että jos haluat osoittaa pennulle, että se tekee jotain kiellettyä  täytyy sen tapahtua saman tien kun näet pennun olevan esim. sähköjohdon tai tuolinjalan kimpussa.

Pentu oppii nopeasti erottamaan kehumisen torumisesta. Käyttämilläsi sanoilla ei ole niinkään merkitystä jjoskin voi olla hyvä johdonmukaisesti käyttää  jotakin tiettyä  torusanaa, esim. ”hyi!” tai ”ei!”.

Kehuminen

Kun pentu on tehnyt jotain toivottua (esim. osannut mennä ulos pissalle) pitää sitä muistaa kehua. Kehuminen täytyy aina  tehdä juuri sillä hetkellä kun pentu tekee toivottua asiaa. Tällöin se osaa yhdistää kehun oikeaan asiaan.

Kehuttaessa pentua voidaan myös käyttää jotain tiettyä sanaa tai fraasia. Samaa sanaa/fraasia voi sitten myöhemmin käyttää esim. kiitoksena onnistuneesta noutosuorituksesta.

Luoksetulo

Kun pentu on oppinut tulemaan luokse käskystä ruoka-aikaan voi harjoitusta vaikeuttaa menemällä ulos harjoittelemaan luoksetuloa. Ulkona on paljon uusia hajuja ja muuta mielenkiintoista, joka vie pennun huomion muualle.

Koeta valita paikka, jossa harjoittelet niin, että on täysin turvallista pitää pentua vapaana. Jos sinulla ei ole siihen mahdollisuutta käytä jotain pidempää hihnaa/jatkonarua hihnassa. Nimittäin pentusi huomaa jossain vaiheessa, että sen ei joka kerta tarvitse tulla kun häntä kutsutaan. Voi jopa käydä niin, että pentusi heittäytyy täysin ”kuuroksi” ja lähtee juoksemaan jonkun linnun /lapsen tms. hajun perään noteeraamatta sinua ja kutsuasi mitenkään.

Tällaisessa tilanteessa et saisi lähteä juoksemaan pennun perään. Jos pentu on vaarassa joutua ajotielle tms.  niin täytyy sinun tottakai juosta pentu kiinni mutta muussa tapauksessa menet joko piiloon puskan/puun taakse tai lähdet kävelemään vastakkaiseen suuntaan kuin mihin pentu lähti.  Kun pentu huomaa, että hän jäi ”yksin” hätääntyy hän lähtee sinun perääsi. Heti kun huomaat, että pentu katseellaan etsii sinua, toista kutsukäsky/vihellys ja kehu pentua kun se tulee luoksesi.

On erittäin tärkeää, että pentu pitää alusta asti  huolta siitä missä SINÄ kuljet, eikä toisin päin.

Pennun kasvaessa sille tulee lisää itseluottamusta ja se voi joku kaunis päivä taas heittäytyä tottelemattomaksi. Tätä voi tapahtua aika ajoin aina niin kauan kun pentu on ohittanut murrosiän eli koirasta riippuen jopa reilun vuoden ikäiseksi asti.

Hihnaan totuttaminen

Hihnaan totuttaminen on hyvä aloittaa sisätiloissa tai omassa pihassa. Hihna kutittaa pentua, joten aluksi se todennäköisesti vain istuu ja raapii kaulaansa. Pidä siis hihnaa pennulla kaulassa aina silloin tällöin kunnes pentu on tottunut siihen. Tämän jälkeen voitte siirtyä ulos opettelemaan varsinaista hihnassa kulkemista.

Jotkut pitävät pennulla siroa pentukaulapantaa ensimmäisten kuukausien ajan. Silloin pentu oppii hyvin pian siihen, että sillä on panta kaulassa. Tällaiseen pentupantaan voi ostaa erillisen taluttimen. Tämä yhdistelmä on hyvä etenkin jos asut niin, että pentua ei voi lainkaan pitää vapaana ulkona.

Itse käytän namipalaa saadakseni pennun huomion pois itse hihnasta. Pennulla käytän joko siroa noutajatalutinta tai näyttelytalutinta. Pidän namipalaa pennun ulottumattomissa oikeassa kädessäni. Hihnaa pidän toisella kädellä ja yritän saada pennun kulkemaan vasemmalla sivullani. Namipalaa pidän niin, että pentu seuraa sitä katseellaan kun etenemme mahdollisimman rauhallisesti. Jos pennulla on kova nälkä tai on muuten hyvin perso ruuan perään voi namipalan käyttö hankaloittaa harjoitusta. Tämä riippuu hyvin pitkälle pennusta. Kun hihnassa eteneminen onnistuu on hyvä tehdä käännöksiä ja pysähdellä aina välillä, jotta pentu alusta asti oppii seuraamaan sinua.

En suosittele Flexin käyttöä nuorella koiralla. Flexiä käytettäessä koira tottuu siihen, että se aina halutessaan saa  lisää ”siimaa”. Tällöin sen voi  olla todella vaikea oppia kulkemaan nätisti hihnassa. Vasta kun koira osaa kulkea tavallisessa taluttimessa kiskomatta niin Flexin voi ottaa käyttöön mutta pennulle/nuorelle koiralle se ei missään tapauksessa  sovi.

Yksin oleminen

Aluksi pentu jätetään yksin lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Kun pentu on syönyt leikkinyt ja tehnyt tarpeensa tulee sen luonnostaan väsy. Tällöin pentu on helppo jättää yksin. Pennun ollessa hereillä voit jättää sen yksin sisälle kun viet roskapussin tai haet postin. Kuulet samalla jos pentu alkaa itkemään perääsi. Jos pentu reagoi itkemällä voit joutua totuttamaan sitä pienin askelin yksinoloon. Jotkut pennut eivät hätäänny lainkaan vaan odottavat hiljaa ja rauhassa. Jokainen pentu reagoi omalla tavallaan.

Vaikka sinulla olisi mahdollisuus olla pennun kanssa jatkuvasti ja ottaa se mukaasi aina kun lähdet on erittäin tärkeää opettaa pentu olemaan yksin. Koira, joka on tottunut siihen, että sillä on aina seuraa ihmisistä tai toisesta koirasta voi myöhemmin alkaa oireilla. Tätä kutsutaan eroahdistukseksi. Tällöin koira alkaa yleensä tehdä jotain pahaa joutuessaan eroon ”laumastaan”.

Suosittelen hankkimaan kirjan nimeltä Pennun kasvatus (Tuire Kaimio) jos haluat perehtyä tarkemmin pennun  ajatusmaailmaan ja koulutukseen eri ikävaiheissa.

Pennun noutokoulutus

Kultainennoutaja on noutava lintukoira, joka on aikoinaan jalostettu nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Kultaisennoutajan luonteelle on ominaista miellyttämisenhalu sekä halu noutaa ja kantaa esineitä. Koska useimmat noutajat rakastavat noutamista ovat noutoharjoitukset erittäin suositeltavia harjoituksia jo pienelle pennulle.  

Helppoja esineiden piilottamis-/noutoharjoituksia voidaan tehdä heti kun pentu on kotiutunut. On tärkeää, että ei harjoitella liikaa kerralla eikä tehdä liian vaikeita harjoituksia. Pennun täytyy kokea harjoitukset mukaviksi ja tuntea onnistumisen iloa!! Harjoittelu kannattaa keskeyttää heti jos havaitset, että pentu ei jaksa keskittyä tai se on selvästi väsynyt. Jos mahdollista olisi hyvä lopettaa harjoitus onnistuneeseen noutoon.

Noutoesine

Noutoesineen tulisi olla  pennun työväline. Se ei ole lelu. Noutoesine otetaan esille kun harjoitellaan ja se laitetaan pois kun harjoitus päättyy.

Noutoesineenä voit käyttää pienellä pennulla esim. sukasta tehtyä ”pötköä”. Täytä sukka kankaalla tai paperilla ja tee solu päähän. On myös olemassa pieniä pentudameja, joita saa ostaa useimmista eläintarvikeliikkeistä tai minun kauttani.

Kun pentu on n. 4 kk:n ikäinen on aika siirtyö käyttämään damia. Jos olet näppärä voit ommella itse damin tai voit ostaa kaupasta pennullesi sopivan kokoisen damin. Dameja on erikokoisia ja värisiä. Käytäntö on osoittanut, että  värikkäät damit säilyvät pidempään. Aina koira ei jaksa hakea/löydä damia maastosta, joten voit joutua etsimään sen itse. Nuoren koiran ei tietenkään kannatakaan antaa etsiä ”sitä viimeistä” damia kovin pitkään, harjoittelu on parempi lopettaa kun vauhtia vielä riittää ja hakeminen on kivaa.

Esineiden piilottaminen

Kun dami (tai riista) piilotetaan niin, että koira ei näe mihin se  viedään kutsutaan tätä koirakielellä hauksi. Hakua voidaan harjoitella piilottamalla joko yksi esine tai monta esinettä. Haku tehdään sellaisessa maastossa ja sellaisella määrällä noutoesineitä, jotka vastaavat koiran taitoa, kuntoa  ja osaamista. 

Pennun kanssa harjoitukset aloitetaan tietenkin yhdellä esineellä. Se voidaan piilottaa sisätiloissa tai tutussa pihassa jonnekin niin, että pentu näkee kun viet esineen piiloon. Tarvitset tällöin jonkun avustamaan sinua pitämään pentua kiinni. Kun tulet takaisin pennun luo, laita se istumaan ja anna sen katsoa siihen suuntaan missä esine on. Sen jälkeen osoitat kädellä samaan suuntaan, annat jonkin käskyn (hae/nouda/etsi) ja päästät pennun irti. Jos pentusi vielä muistaa minne veit esineen osaa se suunnata  suoraan oikeaan paikkaan hakemaan esineen. Jos käy niin, että pentu ei enää muista mistä sen piti hakea esine on syytä joko lyhentää välimatkaa esineelle tai sijoittaa esine niin, että pentu varmasti näkee sen koko ajan.

Pikkuhiljaa voit vaikeuttaa haku harjoituksia viemällä esineen kauemmas, viemällä sen niin, ettei pentu näe sitä tai piilottamalla useampia esineitä kerralla. Lisää haastetta tulee siitäkin kun siirrytte harjoittelemaan uuteen paikkaan tai sellaiseen maastoon, jossa näköyhteys sinuun katkeaa koiran tehdessä hakua.

Esineiden heittäminen

Kun dami (tai riista) heitetään niin, että koira näkee mihin se tippuu kutsutaan tätä  koirakielellä  markkeeraukseksi.

Pennulle ja nuorelle koiralle yksi heitetty esine on tarpeeksi vaikea muistettava mutta mitä kokeneemmasta koirasta on kysymys niin sen vaikeampia markkeeraukset voivat olla. Yleensä markkeerauksia on maksimissaan kaksi mutta vaikeusastetta lisätään kasvattamalla välimatkaa koiran ja damin/riistan välillä. Kaikkein haastavimpia ovat veteen tehdyt markkeeraukset, joissa riista voi siirtyä pitkänkin matkaa ennen kuin koira ehtii sen luokse.

Jos sinulla on  apunasi joku, joka voi heittää esineen pennulle aina parempi. Tällöin voit itse keskittyä pitämään pennun paikallaan (mielellään istumassa) niin, että se varmasti näkee mihin esine heitetään. Kun olet varma, että pentu näki mihin esine heitettiin, näytä taas kädellä suunta (jos haluat), anna käsky (mielellään eri kuin hakuharjoituksessa) ja  päästä pentu irti.

Pentu toivottavasti muistaa vielä mihin esine tipahti ja tuo sen viipymättä  luoksesi. Aina näin ei kuitenkaan käy…

Palauttaminen

Palautuksella tarkoitetaan sitä miten koira tuo esineen takaisin sinulle. Ideaalitapauksessa koira tuo noutamansa esineen suoraan ja epäröimättä sinulle. Pienen pennun kanssa palautukset sujuvat yleensä vaihtelevalla menestyksellä. Pennulle voi matkan varrella tulla jokin muu asia mieleen, jolloin se tipauttaa esineen ja lähtee esim. jonkun hajun perään. TAI pentu voi haluta omia noutamansa esineen ja lähteä sen kanssa ihan muualle kuin missä sinä olet.  Tällöin ei saisi lähteä juoksemaan pennun perään vaan lähteä juuri vastakkaiseen suuntaan.

Yksi konsti saada pentu tulemaan esineen kanssa loppuun asti luoksesi on kääntää pennulle selkä. Mene kyykkyyn ja käänny pennusta poispäin, kuitenkin niin, että näet mitä pentu tekee. Yleensä tästä on apua, etenkin jos pentu jää saaliinsa kanssa muutaman metrin päähän  arpomaan mitä tehdä?!

Kun pentu tulee noutamansa esineen kanssa luoksesi on tärkeää, että et heti ota sitä pois pennulta.  Kehu pentua ja anna sen olla ylpeä ”saaliistaan”. Taputtele pentua mieluummin selästä kuin päästä, jotta pentu ei tunne, että hänen saaliinsa on uhattuna. Hetken pentua kehuttuasi voit ottaa esineen pennulta ja samalla sanoa ”irti” tai ”kiitos” tms.

Itse käytän namipalaa, jonka annan pennulle kun se tuo damin minulle. Pentu muistaa hyvin pian, että se saa vaihdossa namia ja tulee tällöin yleensä mielellään suoraan luokse. Samalla pentua tietenkin kehutaan kovasti. Jossain vaiheessa namin antamista aletaan harventaa ja pikkuhiljaa sen voi jättää kokonaan pois. Sen sijaan koira saa ”tyytyä” pelkkään kiitokseen ja kehuun.

Riistan käyttö noutoharjoituksissa

Riistalla tarkoitetaan noutoharjoitusten yhteydessä usein miten variksia, lokkeja ja kaneja, joita käytetään noutajien taipumuskokeissa. Kun harjoitellaan tähtäimenä noutajien metsästyskoe käytetään myös fasaania, sorsia, taveja yms. arvokkaampia riistalintuja.

Useimmat pikkupennut ovat todella innoissaan riistan hajusta. Yleensä ne jopa yrittävät ahneuksissaan syödä linnulta pään tai jalan. Jotkut sen sijaan tyytyvät omimaan riistan ja juoksevat sen kanssa piiloon. Sen takia olisi erittäin tärkeää, että pentusi noutaa mahdollisimman hyvin damia ennen kuin siirryt käyttämään harjoituksissa riistaa. Jos sinulla sen sijaan on saatavilla linnunsiipiä (kuivattuja) on niitä hyvä sitoa kiinni damiin jo pienelle pennulle. Näin pentu oppii riistan hajuun.  Suomen Noutajakoirajärjestö myy myös kanin nahkoja, joita voi käyttää harjoituksessa riistan sijaan. Nahka on ommeltu pussin muotoon, jolloin sisään on helppo laittaa dami.

Jos pentu alkaa syödä riistaa, siipidamia tai kaninnahka damia täytyy se kieltää. Ellei kielto auta voi olla syytä siirtyä takaisin käyttämään tavallista damia siihen asti kunnes pentu on hieman ”aikuistunut” ja noutoharjoitukset (ja erityisesti palautukset) sujuvat moitteettomasti damien kanssa.  

Pennulle olisi tärkeää päästä  tutustumaan riistaan ennen kuin se on ”liian vanha”. Yleensä n. 6 kk:n iässä pennun luontainen uteliaisuus ja ennakkoluulottomuus alkaa pikkuhiljaa hävitä. Jos pennun riistavietti ei ole vahva voi riistaan totuttaminen tämän jälkeen huomattavasti vaikeutua.

Riistan kanssa voi olla myös mielekästä tehdä vaihtelun vuoksi lyhyitä jälkiä pennuille. Laita lintu tai kani narun päähän. Vedä aluksi lyhyt jälki (esim. 10m) sellaiseen maastoon joka ei ole liian vaikeakulkuinen. Anna pennun rauhassa tutustua jäljen alkuun, jotta se varmasti ymmärtää mitä hajua sen pitäisi seurata. Sitten annat käskyn (taas eri kuin haku- ja markkeerausharjoituksissa) ja päästä pentu irti.

Jäljen päähän jätetään riista, jolla jälki on tehty. Koiran pitäisi tämä löydettyään palauttaa se sinulle.

Pennun ei kannata antaa katsoa kun teet jälkeä. Tällöin se nimittäin tuskin malttaa jäljestää vaan juoksee suoraan jäljen päähän katsomaan mitä sinne jätit?

Koska riistaa voi olla vaikea saada suosittelen, että hakeudutte mukaan jollekin kurssille tai tapahtumaan (kesäleirit, riistapäivät tms. ), joissa riistaa on tarjolla järjestävän yhdistyksen puolesta.  Tällaisista tapahtumista löydät parhaiten tietoa Golden Ring Ry:n ja Suomen Noutajakoirajärjestön jäsenyhdistysten sivuilta. 

Vinkkejä näyttelyihin valmistautumiseen

Miten harjoitellaan pennun seisottamista

Pentu voidaan opettaa seisomaan joko ns. vapaasti tai kiinni pitämällä (top and tailed). Itse opetan pennuilleni kummankin tavan esiintyä. Jotkut koirat ovat enemmän edukseen vapaasti seisottamalla kun taas toisille on eduksi jos ne esitetään ”top and tailed”. On kuitenkin hyvä oppia kummatkin tavat koska pienestä penusta ei vielä tiedä kumpi tapa esiintyä on sille parempi.

Namipaloina voit käyttää kaikkea koirannappuloista, juustoon, lihapulliin, leipään tai makkaraan. Näyttelyissä kaikkia näitä näkee käytettävän keitetyn & kuivatun maksan ja ”valmis-namipalojen” lisäksi.

Vapaasti seisottaminen

Seiso pennun edessä namipala kädessäsi. Pidä namipalsta kiinni samalla kun pentu (toivottavasti) seisoo ja nuolee/maistaa sitä. Toista sanaa ”seiso” tai jotain muuta sanaa, jonka haluat pennun oppivan yhdistämään tähän harjoitukseen.  Pennun pitäisi keskittyä sinuun ja namipalaan, joten harjoitus kannattaa ainakin alussa tehdä rauhallisessa paikassa ilman  häiriötekijöitä.

Alussa ei ole tärkeää miten pentu seisoo, kunhan se seisoo eikä esim. istu. Myöhemmin kun pentu tietää mitä sana ”seiso” tarkoittaa voit alkaa kiinnittää enemmän huomiota siihen miten pentu seisoo.

Alussa pentu varmasti yrittää istua, hyppiä ja edetä namipalan perässä. Tämä kuuluu asiaan eikä siitä pidä hermostua.

Kun pentu yrittää istua ota namipala pois, ota pari askelta taaksepäin ja sano samalla seiso. Pennun pitäisi seurata sinua ja namipalaa ja nousta seisomaan. Kehu pentua ja sano taas ”seiso” heti kun pentu seisoo neljällä jalalla.

Kun pentu yrittää edetä tai hyppiä ota taas namipala pois. Ota askel tai kaksi pentua kohti. Pennun pitäisi tällöin pakittaa ja ymmärtää, ettei ole toivottua hyppiä tms. Näytä pennulla uudestaan namipalaa ja annan sen nuolla sitä samalla kun toistat käskyn ”seiso”. Välillä voi olla syytä antaa koko namipala pennulle, jotta se pysyisi  motivoituneena!  

Ahkeran harjoittelun jälkeen pentu  oppii ymmärtämään sanan ”seiso” merkityksen. Pennun kasvaessa voit vaatia, että pentu seisoo paikallaan ja katsoo sinua (tai namipalaa) ja malttaa odottaa hieman pidempään ennen kuin se saa namin.

Jos haluat, voit opettaa pennulle myös jonkin käskyn, jolla se heiluttaa häntäänsä. Iloisesti esiintyvä koira on aina tuomarille mukavampi arvosteltava ja antaa  iloisen, positiivisen kokonaisvaikutelman! 

Kun pentu osaa seistä rauhallisessa ympäristössä  kotioloissa kannattaa siirtyä harjoittelemaan myös sellaisiin paikkoihin, joissa on häiriötekijöitä. Näyttelyssä on aina hälinää, paljon ihmisiä, koiria, ääniä jne., jotka varmasti häiritsevät nuoren koiran keskittymistä. Ei siis kannata odottaa, että pentu ensimmäisillä esiintymiskerroillaan näyttelyssä osaisi käyttäytyä yhtä hienosti kuin kotioloissa.  

Seisottaminen ”top and tailed”

Opetamme pentumme seisomaan näyttelyasennossa ennen kuin ne luovutetaan uusiin koteihinsa. Jos harjoittelua jatketaan päivittäin myös uudessa kodissa ei taito koskaan pääse unohtumaan.

Seisotettaessa pentua  kannattaa kiinnittää huomiota alustaan. Pientä pentua on helpompi  seisottaa esim. pöydällä, alustana voidaan tällöin käyttää vaikkapa kynnysmattoa, joka ei ole liukas.

Itse käytän yleensä aina namipalaa, jotta saisin pennun huomion kiinnitettyä itseeni. Jotkut pennut tosin ovat niin persoja ruoan perään, että seisomisesta  ei  aika ajoin tule mitään. Tällöin kannattaa joko pitää tauko tai jättää namipala kokonaan pois. Pennun olisi hyvä olla syönyt ja leikkinyt juuri ennen harjoitusta. Liian leikkisää pentua voi olla aivan mahdoton saada pysymään hetkeäkään paikallaan!

Ilman namipalaa edetään niin, että toisella kädellä pidetään kiinni koiran leuasta (tai rapsutetaan leuan alta) kun toisella kädellä asetellaan pennun jalat ”oikeisiin paikkoihin”. Näytämme pennun uudelle omistajalle mihin kohtiin jalat tulee asettaa, jotta ne olisivat oikein. Kun pentu seisoo niin kuin pitää niin otetaan vapaalla kädellä hännästä kiinni ja pidetään siitä kiinni niin, että se on  samassa linjassa selkälinjan kanssa.  Samalla pennulle tietenkin toistetaan sanaa ”seiso”. Näin pentu oppii yhdistämään harjoittelun tähän tiettyyn käskyyn. Riittää jos pentu aluksi pysyy paikallaan sekunnin tai kaksi. Sen verran kuitenkin, että ehdit sanomaan sanan seiso.

Karvin Mary Poppins

Ei saa lannistua vaikka näyttäisi siltä, että pentu ei aluksi malta seistä paikallaan hetkeäkään. Vaikka  harjoittelu ei lainkaan ottaisi onnistuakseen niin on tärkeää toistaa harjoitus päivittäin. Minuutti kerran kaksi päivässä  riittää vallan mainiosti. Ainoastaan näin pentu oppii käsittelyyn ja siihen, että sen täytyy hetkeksi keskittyä seisomiseen.  Samalla myös sinä opit tuntemaan koiraasi ja sen metkuja. Tästä on apua kun pentu kasvaa ja sille alkaa tulla vielä enemmän omaa tahtoa!

Pennun opettaminen käsittelyyn

Seisomisharjoitusten yhteydessä pentua kannattaa opettaa muunkinlaiseen käsittelyyn. Pöydällä voit tutkia korvat, purennan (myöhemmin seurataan maitohampaiden irtoamista) sekä kynnet. On tärkeää, että pentu pienestä pitäen oppii olemaan hetken rauhassa paikallaan ja antaa omistajansa käsitellä ja kopeloida itseään. Myöhemmin tästä harjoittelusta on suurta apua kun mennään eläinlääkärille rokotettavaksi. Eläinlääkäri yleensä tutkii pennun nimenomaan pöydällä.

Älä ikinä anna pennun itse hypätä alas pöydältä. Nosta aina pentu alas, jotta ei sattuisi mitään vahinkoja!

Näyttelyissä tuomari katsoo koiran purennan, joten on hyvä jos voit kotioloissa pyytää jonkun pennulle tuntemattoman henkilön katsomaan pennun hampaat. Tämä  tapahtuu niin, että koiran suu on kiinni mutta sen huulia nostetaan ylös. Jos pentu ei juuri sillä hetkellä malta pysyä paikallaan ei sitä pidä pakottaa väkisin kiinni pitämällä. Sen sijaan yritetään rauhoittaa tilanne ja kun pentu on rauhallinen yritetään uudestaan. Periksi ei kuitenkaan saa antaa. Nimittäin jos koira huomaa, että se saa luistettua tilanteesta käyttäytymällä ”huonosti” se kyllä muistaa sen ja käyttää samaa kikkaa hyväkseen seuraavalla kerralla!!

Hihnassa kulkeminen

Hihnassa nätisti kulkemista on syytä  harjoitella kotona ennen ensimmäistä näyttelyä. Pennun tulisi osata kulkea vasemmalla puolellasi kiskomatta, maata nuuskimatta  ja hyppimättä. Hihnaa pentu saa kantaa suussaan jos sillä on taipumusta moiseen, erikseen sitä ei kannata alkaa opettamaan  - ainakaan näyttelyä varten. 

Pieneltä pennulta ei tietenkään voi vaatia täydellistä mallisuoritusta mutta pääsette kummatkin helpommalla kun hieman harjoittelette tätäkin ennen 1. esiintymistä.

Tuomari arvostelee koiran liikkeet ravissa. Pennun kanssa sopiva vauhti on kun itse kävelet ripeästi. Koeta kiinnittää pennun huomio itseesi jotta se ravaisi ryhdikkäästi  pää ylhäällä. Joskus näkee käytettävän namipalaa tai motivointilelua (pallo tms.) tässä kohtaa. Se ei ole kiellettyä kunhan pentu ei koko ajan hypi näiden perässä. Hihnan tulisi mielellään roikkua löysällä, tai ainakaan se ei saisi koko ajan olla kireällä.

Kun pentu ravaa niin kuin pitääkin kehu sitä! Näin se tietää käyttäytyvänsä toivotulla tavalla. On tärkeää saada pentu kuuntelemaan ja katsomaan sinua. Tämä sen takia, että näyttelyssä perässä ja edessä juoksevat koirat helposti vievät huomion niin, että liikkumisesta tulee pelkkää hihnassa kiskomista ja pomppimista suuntaan tai toiseen.

Kun ravaaminen hihnassa on opittu on aika opetella liikkumaan suoraan edes takaisin ja kolmion muodossa. Tuomari pyytää yleensä koiran esittäjää liikuttamaan koiraa joko edellä mainitusti ja/tai ympäri kehää.  Kolmio on näistä vaikein, etenkin jos sitä ei ole aikaisemmin tehnyt.

Kuvittele tuomari seisomaan johonkin tiettyyn kohtaan. Ota kahdeksi muuksi  kiintopisteeksi esim. jokin kivi, puu, penkki tms. fyysinen esine. Kävele pentu vierelläsi ensin kohti 1. kiintopistettä KOHTISUORAAN poispäin ”tuomarista. Tällöin tuomari näkee koiran takaliikkeet. Sitten käännyt kohti seuraavaa kiintopistettä. Kun liikutte sitä kohti pitäisi tuomarin nähdä koiran liikkeet suoraan sivulta. Toisen kiintopisteen kohdalle tultaessa käännytte niin, että lähestytte tuomaria KOHTISUORAAN.  Tällöin tuomari näkee koiran etuliikkeet. On tärkeää, että tuomarista liikutaan poispäin suoraan ja että tuomaria lähestytään suorassa linjassa. Tämä vaatii hieman harjoittelua ja voi aluksi tuntua vaikealta, etenkin jos koirasi yrittää vetää muualle eikä seuraa nätisti rinnallasi. Muista, että harjoitus tekee mestarin!

Näyttelyyn valmistautuminen

Toivon, että ensimmäisestä näyttelypäivästäsi tulisi  mukava kokemus. Saat koirasi kanssa huomattavasti enemmän irti päivästä jos olette hyvin valmistautuneita.

Olen kerännyt tähän neuvoja ja vinkkejä miten kannattaa valmistautua. Toivottavasti näistä on sinulle apua. Voit toki aina ottaa yhteyttä minuun jos tarvitset lisäneuvoja mutta jos sisäistät nämä niin olet varmasti  paremmin valmistautunut kuin moni muu ensikertalainen.

Pesu ja trimmaus

Pääsääntöisesti koira tulisi aina pestä ennen näyttelyä. Pesu tulisi suorittaa riittävän ajoissa, jotta turkki ehtii asettua ennen näyttelyä. Tämä on erityisen tärkeää jos koiralla on aaltoileva / kihartuva turkinlaatu. Samoin jos koiran pohjavilla on irtoamassa. Pesu nimittäin irrottaa turkkia entisestään ja kestää pari päivää pesun jälkeen ennen kuin pahin karvanlähtö on rauhoittunut. Tällaisessa tilanteessa täytyy tietenkin aina erikseen arvioida onko turkki siinä kunnossa, että koira kannattaa viedä näyttelyyn.

Jos koira pestään useita päiviä ennen näyttelyä on tietenkin tärkeää, että koira pysyy puhtaana näyttelypäivään asti.  Tämä voi välillä olla vaikeaa, etenkin pennun kanssa.

Jos ilmat ovat kuivat ja koira peruspuhdas niin koiran voi viedä näyttelyyn jopa ilman pesua.

Shampoota voi ostaa eläintarvikeliikkeistä. Itse käytän mm. manteliöljyshampoota, joka samalla kosteuttaa turkkia.

Pesun jälkeen koira pyyhekuivataan. Tämän jälkeen koiran turkkia harjataan niin, että se asettuu siististi. Harjausta tulisi jatkaa aika ajoin kunnes koiran turkki on täysin kuiva. Föönaamalla kuivumista saadaan nopeutettua mutta tällöin tulee muistaa, että koira täytyy totuttaa föönin ääneen varovasti ja pikkuhiljaa.

Missään nimessä koiraa ei saa jättää yöksi ”kuivumaan” kostealla turkilla. Etenkään jos näyttely on jo seuraavana päivänä. Tällöin sinua voi odottaa aamulla karmea näky. Karvat sojottavat minne sattuu ja valitettavasti vahingon korjaaminen vaatii uuden turkin kastelun, joka usein on mahdotonta enää näyttelypäivänä.

Pesun jälkeen tulee aina muistaa pitää koira lämpimässä, kuivassa paikassa. Ulkona käydään vain pikaisesti, jollei satu olemaan kesä ja lämmin päivä. Pestessä koiran turkki  kastuu ihoon asti, jolloin se on altis palelluttamaan itsensä. Joskus näyttelyssä näkee koiria joilla on vesihäntä. Ne ovat usein seurausta pesusta ja sen jälkeisestä oleilusta kylmässä / vetoisessa paikassa. Hännän tyvi paleltuu ja koiran häntä roikkuu elottomana. Tähän ei ole muuta parannuskeinoa kuin lämmin ja aika. koira aristelee takapäätään ja on sen takia parempi jättää kotiin kuin viedä kauneuskilpailuun.

Trimmaus

Ennen näyttelyä koiran turkki tulisi aina siistiä eli trimmata. Koiran turkin pitää olla puhdas ja kuiva kun se trimmataan.  Trimmaukseen tarvitaan suorateräiset ja ohentavat sakset sekä kampa tai harja.

Pienelle pennulle voi riittää pelkkä hännänpään siistiminen mutta jo 7 – 8 kk:n ikäinen pentu täytyy trimmata myös kaulan alueelta.

Aikuiselta koiralta trimmataan edellisten lisäksi tassut ja housukarvat. Kaikkein vaativin trimmattava on kaulan alue. Sitä kannattaakin harjoitella oman koiran kanssa heti kun karvaa alkaa olla sen verran, että on jotain mitä trimmata.

Löydät lisää tietoa ja kuvia  trimmauksesta Golden Info kirjasta. Joillakin paikkakunnilla järjestetään trimmauskursseja. Suosittelen lämpimästi sellaiselle osallistumista jos et uskalla opetella itseksesi tai et pääse harjoittelemaan trimmausta kenenkään kokeneemman ohjauksessa.

Näyttelyyn ilmoittautuminen

Näyttelyilmoittautuminen tehdään kaavakkeella. Parhaiten löydät tietoa tulevista näyttelyistä Suomen Kennelliiton julkaisemasta Koiramme –lehdestä sekä  internetistä joko Kennelliiton ja Golden Ringin sivuilta. Joskus myös eläintarvikeliikkeissä ja eläinlääkäriasemilla on näyttelyiden esitteitä.

Ilmoittautumisajat näyttelyihin menevät umpeen 3-5 viikkoa ennen näyttelyä. Ilmoittautumisen mukana tulee aina lähettää kopio maksukuitista.

Ennen kuin ilmoitat koirasi näyttelyyn yritä arvioida koirasi turkin kunto. Jos pohjavilla on juuri lähdössä tai hiljattain lähtenyt niin voi olla turhaa rahan ja ajan haaskausta viedä koiraa ko. näyttelyyn. Koira ei ole parhaimmillaan huonoturkkisena eikä ole reilua koiraa kohtaan viedä sitä siinä kunnossa kauneuskilpailuun.

Uuden turkin kasvattaminen voi koirasta, vuodenajasta ja hormonitoiminnasta (koskee lähinnä narttuja) riippuen kestää kahdesta jopa kuuteen kuukauteen. Yritä ennakoida uuden karvan tulo, jotta voit valmiiksi valita ne näyttelyt, jonne haluat osallistua kun koirasi taas on kunnossa.

Näyttelyvarustus

Noin viikkoa ennen näyttelyä saat näyttelytoimikunnalta kirjeen, josta käy ilmi mm. näyttelyn tarkka paikka (ajo-ohje), aikataulut sekä yleisiä ohjeita ja lista asioista, joita tarvitset mukaan. 

Sinulla pitää aina olla mukana koiran rokotustodistukset sekä todistus tunnistusmerkinnästä. Merkintä tatuoinnista löytyy koiran rekisteripaperista. Lisäksi mukana tulisi olla vesikuppi, vettä, namipaloja, harja/kampa, näyttelytalutin, makuualusta ja pyyhe koiran kuivaamiseen jos se sattuisi likaantumaan. Numerolappu tulee yleensä kirjeen mukana. Numerolappu kiinnitetään hihaan tai puseroon joko hakaneulalla tai tarkoitukseen suunnitellulla numerolapun pidikkeellä. Näitä saa ostaa sekä näyttelystä että eläintarvikeliikkeistä.

Näyttelytalutin

Näyttelyissä koiralla käytetään ns. näyttelytalutinta, joka on sirompi kuin tavallinen noutajatalutin. Muuten se on samanlainen kuin noutajatalutin. Ideana on siis se, että talutin avautuu kokonaan niin, että kun talutin asetetaan koiran lavoille voidaan se avata niin, ettei se ”katkaise” kaulalinjaa. Katso tarkemmin kuvasta. Valitettavasti oikeanlaisia näyttelytaluttimia on vaikea löytää Suomesta. Voimme lainata sinulle sellaisen jos käyt harvemmin näyttelyissä. Jos haluat oman taluttimen saat varmimmin ostettua oikeanlaisen taluttimen minun kauttani.  

Kerrien Solid Gold

Mitä näyttelyssä tapahtuu

Suosittelen lämpimästi, että käyt tutustumassa koiranäyttelyyn ennen kuin itse osallistut näyttelyyn koirasi kanssa.  On mukavampi olla näytteilleasettajana kun on jokin käsitys siitä mitä on odotettavissa.

Seuraa miten tuomari haluaa koirien liikkuvan ja miten koirat esiintyvät ja esitetään ”oikeaoppisesti”. Jotkut tuomarit antavat koirista suullisen arvostelun niin, että yleisökin kuulee heidän mielipiteensä. Näitä kommentteja kannattaakin kuunnella ja yrittää ymmärtää minkälaisiin asioihin koirassa kiinnitetään huomiota.

Ulkoilmanäyttelyt ovat nuorelle koiralle yleensä helpompia paikkoja harjoitella esiintymistä. Valitettavasti keväällä ja kesällä syntyneet pennut joutuvat aloittelemaan ”uraansa” sisänäyttelyissä.  Tällöin olisi hyvä käydä pennun kanssa etukäteen harjoittelemassa samantapaisissa paikoissa. Jo pelkkä hihnassa kävely parkkihallissa, rautatieasemalla tms. hälyisessä paikassa on riittää.

Näyttelypaikalla kannattaa ennakoida asioita, jotka voivat pelästyttää pennun. Koiran takana pamahtavat raskaat ovet, päälle hyppäävät koirat, liian lähellä yhtäkkiä kuuluvat kaiutukset, näyttelyhäkkien kolinat yms. voivat pelästyttää pennun pahanpäiväisesti. Sen takia kannattaa keskittyä 100% pentuun kun liikutte näyttelyalueella.

Huolehdi siitä, että koirasi on hyvin ulkoilutettu ennen kuin menette näyttelyalueelle. Jos ilma on kurainen valmistaudu siihen, että joudut kuivaamaan koirasi ennen kuin on teidän vuoronne mennä kehään. Näyttelystä saa ostaa käsiohjelmia, josta käy ilmi luokkiin osallistuvien koirien määrät sekä tarkemmat tiedot. Ohjelma helpottaa arvostelun seuraamista.

Mene näyttelypaikalle ajoissa, jotta pentusi kerkiää sopeutua uuteen, erilaiseen tilanteeseen, ääniin ja ympäristöön. Koeta välttää tilanteita, että pentu riehaantuu. Näyttelyt eivät ole tarkoitettuja paikaksi, jossa koirat villisti leikkivät keskenään. Koirasi tulisi keskittyä kanssasi esiintymiseen ja se on mahdotonta jos se yrittää leikkiä jokaisen vastaantulijan kanssa. Muista myös, että voit tahattomasti pilata jonkun toisen esiintymisen jos annat pentusi hyppiä ja pomppia muita kohden kehässä. Näyttelyn jälkeen saa taas leikkiä ja juosta vapaana mutta näyttelyssä koiran tulee olla koko ajan kytkettynä.

Arvostelun kulku

Näyttelyssä koirat arvostellaan luokittain. Luokkajako tehdään sukupuolen sekä koiran iän tai sen saavuttamien meriittien mukaan. Ensin arvostellaan kaikki pennut. Sen jälkeen urokset ja lopuksi nartut. Jokainen luokka arvostellaan kokonaisuudessaan vuorollaan. Tuomari sijoittaa koirat luokittain 1. – 4. mieleiseensä paremmuusjärjestykseen.  Tuomari vertaa koiraa rotumääritelmään mutta lopulliseen sjoitukseen vaikuttavat myös tuomarin henkilökohtaiset mieltymykset, koiran kunto ja esiintyminen.

Golden Ringin epävirallisissa näyttelyissä (Puppy & Veteran show, Club Show ja Open showt)  luokat ja näyttelyn kulku ovat hieman erilaiset kuin Kennelliiton näyttelysääntöjen mukaan järjestetyissä virallisissa näyttelyissä.

Tarkempaa tietoa koiranäyttelyiden luokista löytyy täältä.

Pentuluokat ovat ns. epävirallisia luokkia. Joissakin näyttelyissä on vauvaluokka 5-7 kk:n ikäisille pennuille. Yleensä näyttelyissä  pennut ovat  7-9 kk ikäisiä koiria.

Arvostelu alkaa sillä, että kaikki kyseiseen luokkaan ilmoittautuneet koirat tulevat yhtä aikaa kehään. Kehäsihteeri huolehtii siitä, että koirat seisovat kehän reunalla numerojärjestyksessä. Koirat laitetaan seisomaan ja tuomari voi aloittaa arvostelun. Yleensä tuomari haluaa nähdä kaikkien koirien liikkuvat yhdessä ennen kuin aloittaa koirien yksittäisarvostelun.

Yksittäisarvostelu

Koirat tulevat numerojärjestyksessä ns. yksittäisarvosteluun.  Tuomari arvostelee koirasi  sekä sen seistessä että ravatessa.  Yksittäisarvostelussa  tuomari myös sanelee kehäsihteerille  kirjallisen arvostelun koirastasi. Tuomarin tehtävä on arvostella koira siinä kunnossa kun se on näyttelypäivänä. Arvosteluun vaikuttavat siis koiran rakenteen lisäksi turkin kunto, yleiskunto (koira ei saa olla liian lihava/laiha), käyttäytyminen ja esiintyminen. Koira ei myöskään saa olla arka tai pelokas. Tuomarin tehtävää helpottaa jos koirasi seisoo nätisti paikallaan, antaa tuomarin koskettaa, katsoa hampaat ja tietenkin liikkuu niin että tuomari saa oikean käsityksen koiran liikkeistä.

Jos koirasi esim. ontuu näyttelypäivänä ei sitä voida arvostella liikkeiden osalta. Silloin se saa EVA (ei voida arvostella) palkinnon tästä ns. laatuarvostelusta. Tämä siitäkin huolimatta, että koira kaikin muun osin olisi kuinka lupaava ja kaunis. Tuomari antaa yksittäisarvostelun lopussa koiralle jonkin seuraavista ”palkinnoista”:

• Erinomainen (ERI), joka on paras mahdollinen
• Erittäin hyvä (EH)
• Hyvä (H)
• Tyydyttävä (T)

Koirien jaottelu yllä mainittuihin ”laatuluokkiin” tapahtuu tuomarin toimesta hänen verrattuaan kutakin koiraa rotumääritelmään sekä ottamalla huomioon koiran kunnon ja iän.

Koiran yksittäisarvostelu kestää tuomarista riippuen 2-4 minuuttia. Sinä aikana pitäisi antaa mahdollisimman hyvä kuva itsestään. Tuomari ei voi tietää miten upea koira sinulla  on jollei koira anna hyvää kuvaa itsestään. Tässä mielessä koiranäyttelyt voi hyvinkin rinnastaa ihmisten missikisoihin!!

Kun kaikki luokan koirat on yksittäisarvosteltu tulevat kaikki ne, jotka ovat saaneet  yksittäisarvostelussa ERI:n (erinomainen) tai jossain tapauksissa myös EH:n (erittäin hyvä) yhtä aikaa takaisin kehään.  Verrattuaan koiria toisiinsa tuomari sijoittaa ne mieleiseensä paremmuusjärjestykseen.

Koiran sijoitukseen luokassa vaikuttaa hyvin pitkälle se miten koira on valmisteltu näyttelyä varten. Ulkomuodoltaan keskinkertaisen koiran saa varmasti sijoittumaan paremmin kuin mihin muuten olisi edellytyksiä kun se on huolella pesty ja trimmattu, tuodaan näyttelyyn hyväkuntoisena ja esitetään taitavasti. Vastaavasti hyvän koiran mahdollisuudet saa pilattua jos edellä mainittuihin asioihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.