![]()
|
Kultainennoutaja on noutava
lintukoira. Rotu on jalostettu löytämään ja noutamaan ammuttua tai
haavoittunutta pienriistaa. Kultainennoutaja kantaa ja noutaa esineitä
muutenkin mielellään. Kengät, sukat, omat ja lasten lelut, TV:n
kaukosäätimet, makuualustat ja joskus jopa vesikuppi kulkeutuvat
paikasta toiseen. Joskus ne löytyvät koiran jäljiltä ihan uudelleen
”muotoiltuna”. Joidenkin koirien tapaan kuuluu myös ”jutteleleminen”,
joskus hyvinkin kovaäänisesti, kun ne kantavat ja esittelevät näitä
löytämiään ”aarteita”. Tätä luonteenpiirrettä voi hyödyntää
esim. opettamalla koira kantamaan lehti sisään postilaatikolta tai
keksimällä jotain muuta, jotta koira saa osallistua perheen rutiineihin
ja olla omistajalleen mieliksi.
Päsääntöisesti kultainennoutaja tulee hyvin toimeen toisten koirien ja lasten kanssa. Mikään koira ei kuitenkaan ole syntyjään hyvä lapsiperheen koira. Sekä pennulle että lapsille pitää opettaa mikä on sallittua ja mikä ei. Koira ja lapset tulevat varmasti toimeen keskenään kun kumpikin osapuoli tietää perheen säännöt. Sama pätee pennun ja perheessä jo olemassa olevien muiden lemmikkien kanssa.
Kultainennoutaja on monipuolinen harrastuskoira, joka kaipaa virikkeitä ja aikuisena myös paljon liikuntaa. Harrastusmahdollisuuksia on monia. Niistä kannattaa hankkia tietoa ja kokeilla eri lajeja mahdollisuuksien mukaan. Joukosta voi löytyä yksi tai useampi ylitse muiden. Koirat ovat eri tavalla lahjakkaita ja omistaja/ohjaajakin voi olla kiinnostuneempi jostain lajista kuin toisesta. Sen takia kannattaa ottaa selvää mm. agility-, tottelevaisuus-, vesipelastus-, palveluskoira-, jäljestys- ja noutokoulutuksista. Usein myös mukava harrastusporukka voi kannustaa viihtymään paremmin tietyn lajin parissa.
Ensimmäinen vuosi koiran(pennun) kanssa on työläin. Silloin pitää olla aikaa perehtyä asioihin. Pennun kotiutuminen, uusiin lauman jäseniin tutustuminen, sisäsiistiksi opettaminen ja perheen sääntöihin totutteleminen ovat ensimmäinenä vuorossa. Kun pentu on kotiutunut alkaa jokapäiväinen koulutus, johon osallistuvat kaikki perheenjäsenet. Jos nämä perusasiat jäävät heikoille kantimille voi koira aiheuttaa perheelleen ja lähipiirilleen enemmän huolta ja murhetta kuin iloa. Koirasta lähtee karvaa ja se tuo sisään hiekkaa ja likaa. Joskus, tai joidenkin kohdalla joka päivä, voi lenkiltä palaava koira näyttää tältä. Turkinhoito ei sinällään ole vaativaa mutta etenkin karvanlähdön aikaan päivittäinen harjaus on paikallaan.
Pentua tulee kuljettaa erilaisissa paikoissa, jotta se tottuu pienestä pitäen erilaisiin ääniin, hälinään, veneessä, yleissä kulkuneuvoissa ja autossa matkustamiseen jne. Mutta vasta sitten kun pennulla on rokotussuoja (eli n. 4,5kk:n iässä) on turvallista tavata vieraita koiria ja mennä yleisille paikoille kuten koirapuistoihin ja pentukouluun.
Pentua tulee uudessa kodissa totuttaa kynsien leikkaamiseen ja kaikenlaiseen käsittelyyn harjaamisesta korvien puhdistukseen ja hampaiden katsomiseen. Näitä on harjoiteltu kasvattajan luona mutta ne unohtuvat hyvin nopeasti jos harjoitukset eivät jatku säännöllisesti uudessa kodissa. Hihnassa kulkeminen ja luoksetulo ovat eräitä tärkeimpiä taitoja, jotka pennulle pitää opettaa. Näistä löydät lisätietoa kohdassa 'pennun koulutus'. Copyright
© Heidi Karves |